Tänä aamuna sairas mieleni kehitteli ajatusta maailmasta, jonka koko kansan viihdyttäjäperhe omistaisi. Millaista siellä olisi? En ole tosin nähnyt ohjemaa, johon mielikuvitusleikkini pohjautuu, sillä olen sitä mieltä, ettei narsismia tule ruokkia kiinnittämällä siihen huomiota. Yhden rva Mikkosen yksinpuhelun(joka lienee tarkoitettu alun perin keskusteluksi) olen nähnyt, ja visioni pohjautuvat siihen.

Koska Mikkosten maailmassa valtaosa naisista olisi kotona lasten kanssa, työelämässä olisi vain miehiä ja nuoria naisia, ja niitä jotka eivät ole saaneet tai halunneet hankkia lapsia. Heistäkin kaikki päviähoitoalaa harkinneet voidaan karsia, koska päivähoitoa tarpeettomana ei olisi lainkaan. Aika vähän jäisi jäljelle. Naisia meinaan. Niin vähän, että heidät voitaisiin sijoittaa pois silmistä ja jaloista kuljeksimasta Mikkosten omistamiin ja kehittämiin reservaatteihin. Mitä siellä tapahtuu, ei vaatimaton mielikuvitukseni kykene keksimään, mutta jätän sen tehtävän niille, joiden mielikuvitus kompensoi omani puutteet eli Mikkosille itselleen.

Mikkosten maailmassa kaupan kassoilla olisi vain miehiä. Mikäs siinä - sopii mulle. Voisi kauppaan lähtökin sujua nykyistä sutjakammin tämmöiseltä perusheterolta, vaikkei minulla naistenkaan kanssa asioimista vastaan mitään ole. Mutta kun ei ole vaihtoehtoja niin hyvä näin. Kun Nina kerran näin haluaa. Ja se sen mies, mikä-se-nyt-olikaan.

Entäs sitten, jos herra tai rouva Mikkonen sairastuu tai joutuu tapaturmaisesti sairaalakuntoon? Sairaaloissa on Mikkosten maailmassa hoitajina vain miehiä, jotka huolehtivat perushoidosta aina alapään pesua myöten. Naisethan hoitavat kotona lapsia, kunnes nämä täyttävät kahdeksantoista, ehkä pidempäänkin. Ja pakko onkin, sillä työelämään ei moisen poissaolorupeaman jälkeen ole mitään asiaa.

Myös siivouksen ja ruuanlaiton sekä sen tarjoilun kaikissa niin julkisissa kuin yksityisissäkin firmoissa hoitavat miehet. Mikkosten maailmassa. Lapsia opettavat ala-asteelta lähtien miehet ja tylsät liukuhihnahommat tehtaissa ovat miesten duuneja nekin. Miehet suunnittelevat ja ompelevat vaatteet, pitävät pystyssä elegantteja putiikkeja - joista rouva Mikkonenkin nähtävästi hankkii vaatteensa - ja suosittelvat ja myyvät rouva Mikkoselle meikit ja parfyymit sekä hoitavat hänen viimeisen päälle suunnitellut kampauksensa.

Hmmm...loppujen lopuksi, sehän voisi olla oikein kiva tämä Mikkosten maailma. Miehet tekisivät ne paskahommat, jotka naiset ovat tähän saakka alipalkattuina hoitaneet - ja koska ovat miehiä, liksakin nousisi rivakasti ja pitäisikin, kun on kotona lasten lisäksi nainen elätettävänä. Harva mies kun meikäläisten palkoilla viitsii edes raahautua työpaikalle, saati sitten, että siellä jotain tekisi.

Ongelma(jättee)ksi muodostuisivat tietysti tämän blogin pitäjän kaltaiset naiset, jotka eivät pidä aviomiestä välttämättömänä, varsinkaan, jos on pienintäkään vaaraa jakaa arkensa hra Mikkosen kaltaisen tyypin kanssa - jossa hänen rouvansa ei tiettävästi näe lainkaan heikkouksia. Toisin kuin minä, joka näen vain niitä. Niin me ollaan erilaisia, me ihmiset - eikä Mikkosten maailman sankirjasta löydy sanaa "suvaitsevaisuus". Joten mitä tällaisille äideille tehdään Mikkosten maailmassa? En uskalla arvailla, mutta jostain syystä tuli rva Mikkosen päivähoidon yhteydessä mainitsema natsi-Saksa mieleen...

Eräs ystäväni sanoi ymmärtävänsä Mikkosia. Kyllä minäkin ymmärrän. He haluavat huomiota ja päteä kuten melkein kaikki muutkin. Jonkun lööpin mukaan myös rahaa. Kuten me muutkin. Ei kai siinä mitään ihmeellistä ja tuomittavaa ole. On kuitenkin jokaisen tv:n katsojan ja lehden lukijan päätettävissä, haluaako elättää Mikkosia vai antaa rahansa ja tukensa vaikkapa Unicefille tai kotimaan kaltoin kohdelluille lapsille, joita on ihan riittävästi ja liikaakin - myös niitä, joiden vanhemmat ovat kotona. Suomi on vapaa maa.

Ymmärrän hyvin kotiäitejä, jotka haluavat arvostusta työlleen. Oma äitini on tehnyt huikean urakan sillä saralla ja olisi ansainnut paitsi arvostusta, myös enemmän rahaa tekemästään työstä - siis silloin, kun sitä olisi tarvittu myös hänen oman hyvinvointinsa tukemiseen lapsikatraan, dominoivan miehen ja vaativan anopin kanssa asuessa. Jonkun sortin ninamikkoisia olisi tarvittu tuolloin, 60-80-luvulla, puolustamaan kotiäitejä. Sanon "jonkin sortin", sillä en pidä lainkaan hedelmällisenä sitä, että omia valintoja puolustetaan jyräämällä muut valintoineen maan rakoon. Se ei niissä niin sanotuissa loppupeleissä palvele ketään - saa aikaan vain aggressioita. Ovat Mikkoset kuuleman mukaan saaneet jopa tappouhkauksia eli tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja perhe viattomia lapsia myöten. Tappouhkailijat ovat vaarallisesti sairaita ja tyhmiä ne, jotka pistävät sellaisia liikekannalle. Mikkosten maailmassa psykopaateista tulisi entistäkin vaarallisempia - terveemmällekin ihmiselle kun on kova pala ottaa vastaan sellaista arvottomaksi leimaamista, jota Mikkoset harrastavat muita ruoskiessaan.

Että tervemenoa vain Mikkosten maailmaan. Minä taidan pysyä omassani.