Olin kerran luennolla, jossa psykologi sanoi oivasti, että positiivinen ajattelu on ok, mutta sitä ei tule käyttää totuuden kieltämiseen. Totta! Silloin siitä tulee ”positiivista” ajattelua ja hyvä tarkoitus muuttuu vain puolustusmekanismiksi muiden joukossa ja vieläpä alkeellisimmaksi sellaiseksi.

Mietin tovin, millä yhdellä sanalla ilmaisisin sen, ettei kiellä todellisia negatiivisia tunteitaan ja päädyin negaatiomyönteisyyteen. Väitän, että kaikilla meillä on huonoja päiviä ja hetkiä ja oma kokemukseni on, että huonommaksi vain menee, jos yrittää sen kieltää. Vihaisuudelle pitää hurrata, viha pitää tuulettaa ulos – laillisin tavoin muita vahingoittamatta – pitää maata lamaantuneena ja piehtaroida itsesäälissä! Mutta se pitää tehdä kunnolla, ei puolinaisesti. ”Mikään ei ole niin lamauttavaa kuin puolinaisuus”, sanoi eräs intialainen valaistuneeksi tituleerattu aikoinaan. Ja ”positiivisuus” on juuri tuollaista puolinaisuutta tai pahempaakin. Se syö naista(luulen, että naiset syyllistyvät siihen miehiä enemmän) ja syö se miestäkin, jos mies siihen lankeaa.

Negaatiomyönteinen ajattelu johtaa – tietoisesti totutettuna – positiivisuuteen. Tiedostamaton negatiivisuus, jolla käytetään valtaa muihin, on taas jotain sellaista, josta kannattaa pysytellä etäällä. Hyvin etäällä.

Omaa negaatiomyönteisyyttäni tukeakseni loin itselleni ”salablogin”. Koska olen kehno, etten sanoisi lahjaton, omien salaisuuksieni säilyttämisessä, voin kertoa, että se löytyy osoitteesta http://perateippi.vuodatus.net. Blogilistalta tätä et siis löydä. Jos ei siedä kiroilua tahi negaatiomyönteisyyttä ylipäätään, sinne ei kannata kurkistella. Veikkaan, että suurin osa postauksista alkaa sanoilla: ”onhan se yhtä p********ä, että…”. Tai jotain vastaavaa.  Minä kuitenkin tarvitsen myös tällaista kanavaa, ja jos sinäkin tarvitset, mutta kaipaat kiroilun mallia, niin tervemenoa sillekin blogille, jossa tosin nyt on vasta yksi postaus. Eiköhän sitä nypytyksen aihetta jatkossa kuitenkin löytyne. Ne lukijoistani – koskee siis teitä molempia - jotka tahtovat pitää yllä edes jokseenkin sivistyneen kuvan kirjoittajasta, pysykööt visusti Kissanpäivissä.

Nyt aion käpertyä aamupäivälevolle. Kuin kissa.