Minulla ei ole kissaa. En edes erityisesti pidä kissoista, vaikka niitä lapsuudenkodissani olikin, ja joita perheenjäseninä rakastin siinä missä muitakin perheenjäseniäni, joista heistäkään en aina pitänyt. Kukapa nyt aina jaksaa pitää niistä, joita rakastaa? Tai, no, en siis ainakaan minä - en edes itsestäni, jota olen ajan saatossa oppinut rakastamaan. "Ajan saatto" tarkoittaa tässä tapuksessa kokonaista viittä vuosikymmentä.

Kissoihin olen suhtautunut aina samoin kuin ne minuun. Ei kaivanne selityksiä. Ainoa ero suhtautumisessamme toinen toisiimme lienee se, etten usko yhdenkään kissan koskaan ihailleen minua, kun taas minä puolestani ihailen joitakin kissan piirteitä suuresti - siitä blogini nimi. Noita ihailtavia ominaisuuksia ovat itsenäisyys - kissamainen itsekkyys ei minua suuremmin viehätä - sekä kyky olla samanaikaisesti sekä rento että valpas. Kissa näyttää lisäksi nauttivan elämästään ja kissanpäivistään ja ah, sitä notkeutta! Ehkä sen seuraaminen hamasta lapsuudesta houkutteli minut joogan harjoittamiseen 13-vuotiaana.

Käyttäjätunnus "suggero"eli suggestio(=ehdotus) liittyy kissa-asiaan sikäli, että tahdon sugeroida itseäni ja tarvittaessa myös muita kohti rennompaa ja nautittavampaa elämää - väliin jopa laiskottelemaan ihan reilusti. Tehokkuuden rummutusta on kyllä riittänyt ja riittää yhä ihan tarpeeksi tässä maailmassa muutenkin. Paradoksaalista kyllä, rento ja levännyt ihminen saa lopulta aikaan parempaa jälkeä kuin loppuun asti kiristetty ja henkihieveriin piiskattu. Sitä paitsi hän on mukavampi ympäristölleen, elää pidempään ja terveempänä.

Näillä mennään, sanoi Kissanpäivi